Työssä kirkossa

Työ kirkossa alkoi jo nuorena, kun olin isona sekä kesätöissä seurakunnassa ennen opintojen alkamista ja opintojen aikana. Kesäteologina olin Kesälahden ja Kemin seurakunnissa sekä yhden kesän kesätyöntekijänä Lontoon merimieskirkolla.

 

Pappina olen ollut Mikkelin hiippakunnan, kotihiippakuntani pappi. Piispa Kalevi Toiviainen vihki minut papiksi 2.4.1986 Mikkelin tuomiokirkossa. Toimin sitten Kotkassa seurakuntapastorina, kappalaisen sijaisena ja vuoden kappalaisen virassa. Tuona aikana toimin Puolustusvoimien kirkollisessa työssä ja olin ovo. sotilaspappina Kotkan Rannikkopatteristossa.

Kotkasta, Suomen suurimmasta vientisatamasta suuntasin silloisen Suomen Merimieslähetysseuran eli nykyisen Suomen Merimieskirkko ry:n palvelukseen Alankomaihin. Toimin siellä viisi vuotta (1989-1994) kirkon johtajana, merimiespappina ja Hollannin suomalaisten pappina. Tein myös keväällä 1991 laivapappijakson öljytankkeri mt Peggyllä.

Merimieskirkolla olin siis virallisesti järjestön palveluksessa, mutta tein kuitenkin kirkkomme työtä.
Hollannin vuosien jälkeen sain kirkkoherran viran Enonkosken seurakunnasta. Paikkakunta kiinnosti, koska isoisäni on Enonkoskelta lähtöisin. Toimin yksipappisen ja melko idyllisen pienen seurakunnan kirkkoherrana ja paimenena 11 vuotta. Enonkosken vuosien aikana päädyin Enonkosken luostariyhteisön tukiyhdistyksen jäseneksi ja puheenjohtajaksi. Pidän hiljaisuuden viljelyä tärkeänä juonteena kirkkomme hengellisessä elämässä.

Rotterdamissa olin maailman suurimmassa satamassa ja Enonkoskelta päädyin naapuriseurakuntaan Kerimäelle maailman suurimman puukirkon seurakunnan paimeneksi. Aloitin virassa vappuna 2005.
Savonranta kuului Kerimäen seurakuntaan vuosina 2007-2008. Työ Kerimäen seurakunnassa jatkuu.

Kansainväliset asiat ovat olleet lähellä sydäntäni. Siksi hakeuduin merimieskirkkotyöhön. Sieltä sain myös minulle muutenkin sopivan otteen ihmisläheiseen työtapaan. Pidän tärkeänä pappina olla luontevasti ihmisten parissa ja kohdata ihmisiä heitä ymmärtäen ja tukien. Painotan myös seurakunnan monenlaista avautumista ulospäin, viestintää ja tiedotusta. Kirjoitusharrastuksen lisäksi olen pitänyt Kirkon tiedotuskeskuksen junailemia radiohartauksia parin vuoden ajan.

Diakoniatyö, lähetystyö ja kansainvälinen diakonia ovat myös olleet sydäntäni lähellä. Haaveeni lähetystyöhön tai avustustyöhön lähtemisestä ei ehkä toteudu. Olen kuitenkin mukana Kirkon ulkomaanavun kirkkoherraryhmässä, jonka kanssa sain tehdä talvella 2009 opintomatkan Ugandaan. Ryhmämme kokoontuu pari kertaa vuodessa edelleen pohtimaan kansainvälisen diakonian kysymyksiä ja mahdollisuuksia.

Opiskeluaikana sain silloisen Luther-tutkimuksen renessanssin seurauksena vahvan annoksen luterilaista teologiaa, joka on kantanut kaikki vuodet kirkon työssä. En kuulu mihinkään herätysliikkeeseen ja korostan uudistuvaa kansankirkollista näkyä. Vierastan hieman herätyskristillistä liikehdintää, mutta pidän erilaisuuden hyväksymistä ja ekumeniaa kirkossa tärkeinä asioina. Kirkon työssä haluan antaa suuren arvon seurakunnan perustyölle kuten toimituksille, jumalanpalveluselämälle, rippikoululle, lapsi- ja nuorisotyölle sekä muulle viikkotoiminnalle.
 

Kirkko on kastetuista jäsenistään muodostuva uskon, toivon ja rakkauden yhteisö. Kirkon yhteinen usko kantaa, kun oma uskomme on usein heikko ja horjuva. Kirkon tehtävä ja elämä toteutuu seurakuntien työssä ja kirkon jäsenten elämässä.